WHAT'S UP
LATEST RELEASES
SANAT JA SÄVELET
Levyn kappalevalikoima muotoutui käytännön toiminnan kautta; näitä kehittelimme Prospektor-klubin keikoilla Libertessä ja siellä syntyneiden tulkintojen kautta hahmottui tunnelma, joka toimi pohjana levyn versioille.
Kappaleet ovat alunperin instrumentaalimusiikkia. Tekstit ja verbaalinen ilmaisu antoivat niille uuden ulottuvuuden ja toimivat myös levyn dramaturgian määrittäjänä, eräänlaisena metatasona, jonka puitteissa kappaleet asettuivat paikoilleen. Tekstien semanttisella sisällöllä ei sinällään ole mitään tekemistä musiikillisen ilmaisun kanssa.
Levyn kaksi instrumentaalikappaletta ovat sävellyksinä levyn tuoreinta materiaalia. Ne ovat rujonpuoleista peruspoljentoa hyödyntäviä paloja, joiden tehtävä kokonaisuudessa on toimia eräänlaisena tasapainottavana voimana levyn kolmelle pitkäkestoiselle, tekstin ja lausunnan syventämälle, monitasoiselle sävellykselle.
Hannun tekstit ja luenta puolestaan edustavat kokeneen näkijän todellisuutta. Niiden pohjana on "Monky Dollar" sävellykseni eri variaatiot, jotka antoivat Hannun kokonaisvaltaiselle lausunnalle luontevan poljennon.
Intuitio, sattuma ja improvisaatio muodostavat sen voimakentän, joka määritti Prospektrumin tuotantoprosessin ja myös sen kokonaismuodon. Soitetun äänen ja puhutun sanan liitto on valon ja varjon lailla olemassa oleva synerginen yhdistelmä, joka tarjoaa aina erilaisen kokemisen ja luovan assosioinnin mahdollisuuden. Ja vaikka musiikki äänilevyllä onkin aina tallenne menneisyydestä, kuuntelutilanteessa sen synnyttämät mielleyhtymät, tunnelmat ja tulkinnat ovat joka kerta uusia ja ainutkertaisia.
Mad Mats
Levyn tuorein kappale, jonka
säveltäminen kesti vain hieman vähemmän aikaa kuin sen esittäminen. Se syntyi
spontaanisti harjoituksissamme havainnollistaessani kavereilleni, miltä
edellisenä iltana KoKo-teatterissa kuulemani Mats Gustafsson kuulostaa. Tämä
otto hylättiin alun perin koska baritonisaksofonin läppä jumittui kesken soolon
paikoilleen. Onneksi trumpetin terävä sisääntulo johti kuitenkin luontevaan
musikaaliseen taitteeseen, jonka aikana onnistuin fiksaamaan torven, ja
saatoimme kappaleen onnelliseen loppuun.
Lähtö vaellukselle (Asa)
Kolmisenkymmentä
vuotta sitten säveltämäni, Prospekt-yhtyeelle uudelleen sovittamani blues-henkinen teema.
Mamban lyömäsoittimet ja Paulan lausunta pohjustavat kappaleen tunnelman, jonka
huipentaa Matin hieno trumpettisoolo.
sukella maiseman syvään
uppoa multiin, muistoihin mustiin
kallioiden viipaloituihin koloihin
hyrräämään vedeksi
kivien keskusteluun jähmettyen
anna tuulten puhaltaa polku puhtaaksi lehdistä
kenkäsi löytävät
suunnan
hengitämme yhtä
yhtä leijuvaa liikettä
numeroimattomien vuosien välissä
joukko silmänräpäyksiä, siipien räpytystä
ja yksi suuri katoamistemppu…
kaikki samaa
suurta rummutusta
kelanauha pyörähtämässä käyntiin
taikuri vilkuttaa hyvästiksi
alkaa ukkosen loputon rumpusoolo
pulssin ylläpitäminen
jokapäiväinen
vaellus
mullan muisti
mullan musta muisti
kallioiden alla veden vaellus
vaellus
9/11 (Hannu
Salama)
Hannun luennan
musiikillisena pohjana tässä on spontaani jammailu, joka taltioitiin sound
checkissä Kulttuuritalon Alppisalissa samassa sessiossa kuin levyn
aloituskappale. Hannu Salaman 2000-luvun alun medialisoitunutta maailmantilaa
heijastelevan tekstin materiaali koostuu lehtiotsikoista ja -ilmoituksista WTC-iskun tapahtumapäivinä.
Ja
tapahtui niinä päivinä kun Hewittin nopeus häkellytti Samprasin
ja Bushin tyttäret kaukana
Texasissa nauraa rikostelivat
kun
eduskuntatalon sadettimet kastelivat
myös ohikulkijoita
ja syysmyrsky repi hinnat
Cylinda-pesukoneesta
(täysin
elektroninen yhden vääntimen tekniikka
ei lapsille
haitallisia pesuainejäämiä)
kun Setä-Samun pax nobiscum
-härmäpapukaija
käenpesän kapulakinnas ja Pyöreän
tornin pingviini
yrjöttyään
oikean nokkimisjärjestyksen
köyhdytetyllä uraanilla
rikastettuun Balkanin santaan
oli
lehahtanut takaisin kuusikossa kuiskivaan
punahonkana
huojuvan tähtiliputuksensa latvaan
kun
simpukan suhina yritti lumota Mekkaan päin kumartavia neitsyitä ruiskiakseen
tiikerin tankkiin
kun Ericssonin maailma lähti
pimenemään
ja
pikkuinen Nauru valmistautui ottamaan laivakansan vastaan
tapahduksen tsunami
valaisi tiedonvälityksen peräaukkoa myöten
ja upotti
kansainvälisen uutisnenän äkkisyvään kuin saaresta karanneen sian
ja Seppo
Sohvantakuinen, vubup tai humpsis
pudotteli
sohvan selkänojalle kiipeilleet pikkupojat (ja tytöt) alas.
Mutta
pankkimaailma ei hätkähtänyt
erikoistarjous:
osta pala Amerikkaa tai Britanniaa.
Yhdyspankin Yksityispankissa saat
neuvoja asiantuntijalta
joka
ymmärtää sinun maailmaasi.
Mutta
keveys on armoton ominaisuus jonka puuttumisen huomaa heti:
takapihalla
tarkastajat laskevat kotieläinten sonnatkin.
Mutta
palokoiran nenä löytää syttymissyyn tuhkastakin
ja Max
Factorin Lipfinity kestää kauniina myös öljyisiä ruokia syötäessä.
Kaupungin
viimeinen katumarja saa paljasjalkaiselle antiikkipinnalleen
Lemminkäisen
silittämään surupuvun jonka biopäästöhunnun läpi kuultava
bussinkylki
kiidättää PUHTAASTI MAAKAASULLA
-toivonkipunaa
kohden
yhtä suurta juhlaa kuin Paavo Nurmi viiskymppistä mahalaukkuaan:
kyllä
suamalainen voittaa aina.
Aika katoaa (Asa)
Alunperin Asan kanssa tekemääni
radiofoniseen teokseen sävelletty kappale, joka tässä yhteydessä sai uuden
muotonsa. Paulan ja Asan äänet tuovat surrealistisia sävyjä kappaleen
hallusinatoriseen tunnelmaan. Pasuunasoolon taustalla Esan ja Artun kitaroiden
yhteispeli on huomionarvoista kuten myös Kasperin scratchien antama pikantti
lisämaku.
sulje silmät, kuuntele
aika kadottaa itsensä mustaan aukkoon
almanakat muuttuvat röntgensäteilyksi
sydänkäyrällä värisee tekstiviesti
viimeinen yhteinen
kieli
hymiö, hymiö, hymiö, huutomerkki
itsestään selvän kesäloman gps-paikannin
merkityksensä menettänyt merkkipäivä
viikottain vaihtuvat setelit
rutiinilla rakennettu lukujärjestys
minä en tiedä
missä olen
silmälaseihin asennetaan internet
sähköiset syklit lyövät takaraivoihin
tasatunnein
amerikasta vyöryvät savumerkit seuraavan suuren
syvänteen
ja jazz-levyjä
käytetään ruotsinlaivojen polttoaineena
minä en tiedä missä olen
heitän kiviä veteen
kehitys on kehiä
kehien ympärillä
ehkä korppi tietää reitin rajan yli
rajan yli toiselle
puolelle
terveisiä edes
ja sähköisiä syklejä takaisin
ehkä korppi tietää reitin rajan yl
ajan läpi
toiselle puolelle
Härmän häjyn kehtovirsi (Hannu Salama)
Tulevan sukupolven todellisuuteen
kurkottavaa suomalaisen mielenmaiseman maalailua, jossa kaupan kassakoneiden
kilinä ja suurvaltojen välinen sapelinkalistelu säestää ikuisesti omaa
paikkaansa etsimään tuomitun suomipojan vaellusta kohdusta hautaan.
Elämän tähtihetkinä, hintojen kuutamoilla,
kointähden syttyessä isänmaan illansuuhun.
Kun historia on lopussa ja naapuripöydän
vastasyntynyt puhki yksinäisyytensä
sysipuhdasta natokaipuutaan rääkyvä tulevaisuus
ei vielä tiedä eikä hoksaa
Suomen Valkoisten Johtoelinten hamuilevan
Gonzoliisan putivalkoisen roiskeläpän alle sensuroitua telaketjuvarastoa.
Näin
on, vaikka osaajia tarvittaisiin.
Näin on vain kansa tyhmää elämän alkulähteiltä
asti vaikka kotona Kuopiossa
ja kaukana Michiganissa kaikuu sama pianissimo
ja tuntemus,
härmäläinen
Basic Instinct.
Voan elähän vauva hättäile: ei aikaakaan kun
mielikuvituksesi Hornetiin
yltävät seuraavat kolmekymmentä vuotta oma
ohjussauva handussa
kun
jo tänään selfmadekeltsussaan iskä panssaroi
vaunujasi ja naistenhuoneen bunkkerissa äiskä
aseistautuu naamapommilla,
varustautuu huulivaipalla keltakassiseen Hullut Ämmät -rynnäkköön.
Uinu
lapsi uinu, kyllä taivaass´ on tarjona,
ja kun sä suureks vartut vaan ja joudut
maailman pauhinaan
myös toispuol jokke riittää viritystä, sadan
neidon putkibaarissa
istuu myös
ystäväjoukko ja nuoruus vaikkette ookkaan veljeksia
El Hadji
Heinäkuisessa
kesäyössä Punkaharjulla jokunen vuosi sitten syntynyt kappale, jota tehdessäni
mielessäni oli karavaanin kaltainen kohti tuntematonta määränpäätä etenevä
jatkumo. Kappaleen nimi "El Hadji" viittaa paitsi pyhiinvaellukseen myös
Suomessa loppuelämänsä viettäneeseen, edesmenneeseen senegalilaiseen ystävääni
ja kollegaani.
Puuttuva säkeistö (Hannu Salama)
Suomen ja eurooppalaisen geopolitiikan lyhyt oppimäärä, jonka kysymyksen asettelut ovat edelleen ja jatkuvasti ajankohtaisia; Hannun huikea tulkinta hahmottaa idän ja lännen monisyisiä riippuvuuksia ja yhteyksiä tavalla, jossa paatos ja huumori kietoutuvat monimielisesti toisiinsa.
sinun
päiväs riippuu nisialasöly kaikkien gladiaattorien paratiisissa
jossa tarzanoit hamppusäikeitten varassa ihmisoikeuksien direktiivista toiseen
tarjoillaksesi joulun sanoman Abraham Lincolnin
verisessä lahjussukassa
Oi
hikenä nouse suomi vanhan hyvän ajan kiljupintaan: teräsvaipassaan
kunnon nikkelikuonojen marssi kaikuu Napolista
Naavakankaalle
ja pitää askeltensa alla nälän turvottamat
kamelinkuonot
Marokosta maapallon ympäri Sudaniin kun
kaikkialla autontorvet raikaa:
kamaa rättipäät, tiikeri tankkiin niin valuu
raha pankkiin
jos herkän
kaasujalan voiteluun letkua riittää vaan
Oi Suomi kuule sitä kukunnan määrää
suvikylmässä Pohjolassa
kun Brysselissä talvehtinut käki synnyttää
pesään kuin pesään
munankuoria murskaavat siivettömät raatonsa
Oi antakaa tänne, muistoksi, huutavat
raiskattujen haamut Groznyin särjetyistä ikkunoista, samaa vaikka luuston
vahvistukseksi rukoilee Napolinlahteen ajautunut
dromedaarin lannaksi ristimänne kurkiaura jota
ministeri Macaroni
ahtaa kaukokaipuuta Ohotan mereltä Pohjolaan
kuljettavan vesitasonsa vatsaan
kuin käärmettä pyssyyn
Toisella puolella (Asa)
Levyn päätöskappaleeksi luontevasti asettunut kappale, jota ei ennen levytystä ole soitettu tai julkisesti esitetty. Esan hienon kitaratyöskentelyn ja Asan tekstin myötä eeppisiin mittoihin laajentunut teos, jonka melodian syntyhistoria ajoittuu jonnekin 1980-luvun alkuvuosiin. Asan, Hannun ja Paulan äänet sointuvat niin ajatuksellisesti kuin soinnillisestikin harmonisesti yhteen toinen toistaan voimistaen.
sulje silmäsi, kuuntele
unta syvällä tarinan alkulähteillä
pommitetuissa metsissä
toisella puolella
armon suomana hetkenä
tässä ja nyt
annamme mielemme eksyä
vain jotta voisimme saada suunnan
edessä seuraavan
näköpulman
tappaja katsahtaa känsäisiin kämmeniinsä
ja laulaa hyvästiksi euroopan aseille
(meidän täytyy operoida uudestaan meidän
ontoksi operoima operetti)
mikään päivä ei
ole samanlainen
korppi katselee meitä kuin valmista kauraa
antaa ymmärtää sotilaan ajatusten
kertakäyttöisyyden
odottaa, odottaa,
odottaa
yön uidessa syvällä
kaikkien katsellessa yhtä kommunistista kuuta
korppi,
tähdet ylä- ja alapuolellaan
levittää siipensä tuulille
puhkaisee kynnellään taivaan iiriksen
ja maailma ottaa takaisin muotonsa
haihtuu ilmaan
on yhtä
tyhjän kanssa
...
