TUMfest07 | Program & Tickets | Performers | Press

Perjantai, 26.1.2007 klo 19:00 – Savoy-teatteri
Lauantai, 27.1.2007 klo 19:00 – Savoy-teatteri
Sunnuntai, 28.1.2007 klo 20.00 – Temppeliaukion kirkko


Perjantai, 26.1.2007 klo 19:00 – Savoy-teatteri

Kalle Kalima with K-18
●          Mikko Innanen altto-, sopraano- ja baritonisaksofoni
●          Veli Kujala harmonikka
●          Kalle Kalima kitarat
●          Teppo Hauta-aho basso

Kalle Kaliman uusi kokoonpano K-18 esittäytyy yleisölle ensimmäistä kertaa TUMfest07:n yhteydessä. Yhtyeen musiikki asettuu sävelletyn avantgarden ja vapaan improvisaation välimaastoon. K-18 esittää Kaliman uuden, edesmenneen elokuvaohjaaja Stanley Kubrickin elokuvien innoittamana syntyneen sarjan Five Kubricks of Blood. Taituruudestaan ja improvisointitaidoistaan tunnetut kokoonpanon jäsenet hakevat uutta sointia mikrotonaalisista tehoista sähköisiä ja akustisia ääniä kontrastoiden, kun Mikko Innasen saksofonivalikoima, Veli Kujalan ¼-sävelaskelinen harmonikka ja Teppo Hauta-aho ketterän laaja-alainen basso yhdistyvät Kaliman sähkökitarastaan loihtimaan äänivalikoimaan.

Sibelius-Akatemiassa ja Hans Eisler Musiikkikorkeakoulussa opiskellut Kalle Kalima (s. 1973) on jo pitkään asunut Berliinissä ja jakanut aikansa tekemällä yhteistyötä tuon kaupungin kosmopoliittisen taiteilijakunnan kanssa ja aika ajoin taas suomalaisten kollegojensa kanssa. Hän on esimerkiksi Klima Kalima, Johnny La Marama ja Soi -yhtyeissään usein fuusioinut rockia ja avantgarde jazzia. Hänen eri projekteissaan ovat yhteistyökumppaneina olleet mm. trumpetisti Tomasz Stanko ja kitaristi Marc Ducret. Kalimaa on myös kuultu useissa muissa hyvinkin erityyppisissä kokoonpanoissa, kuten Jimi Tenor with Kabu-Kabu, Baby Bonk, Lynx, Nuijamiehet ja Kalima Kalmisto.  

K-18-yhtyeen muista jäsenistä saksofonisti Mikko Innanen (s. 1978) on viime vuosina tullut tunnetuksi yhtenä suomalaisen jazzin monipuolisimmista saksofonisteista. Sibelius-akatemian jazz-osastolta vuonna 2003 valmistunut Innanen on suomalaisten muusikoiden lisäksi usein esiintynyt erityisesti tanskalaisten muusikoiden kanssa johtuen opinnoistaan Kööpenhaminan Rhythmic Music Conservatoryssa. Hänen monista kokoonpanoistaan on viime aikoina ollut esillä erityisesti Mikko Innanen & Innkvisitio (saksofonisti Timo Lassy, pianisti Seppo Kantonen ja rumpali Tuomas Riippa), mutta hän on esiintynyt ja levyttänyt myös monien muiden kokoonpanojen kanssa, mukaan lukien Delirium, Triot, Nuijamiehet, Gourmet, Teddy Rok 7 ja Mr Fonebone.

Veli Kujala(s. 1976) on tunnettu paitsi jazzissa edelleen sangen harvinaisen instrumenttinsa virtuoosina myös monipuolisena muusikkona, joka on yhtälailla kotonaan klassisen musiikin kuin vapaan improvisaation parissa. Valmistuttuaan Sibelius-akatemiasta Kujala on saanut useita kansainvälisiä palkintoja ja esiintynyt solistina useiden nykysäveltäjien teoksissa. Improvisoidun musiikin puolella hänet tunnetaan erityisesti jäsenyydestään Pipoka- ja Gourmet -yhtyeissä sekä Pekka Pohjola Acoustic Bandissä.

Teppo Hauta-aho (s.1941) lukeutuu improvisoidun musiikin veteraaneihin Suomessa. Jo 60- ja 70-luvuilla Hauta-aho tunnettiin kokeilevana muusikkona, joka on ollut yhtä hyvin kotonaan vapaan jazzin kuin modernin klassisen musiikin parissa. Erityisesti jäätyään eläkkeelle orkesterimuusikon uraltaan Hauta-aho on jälleen viime vuosina aktivoitunut vapaan improvisoinnin alueella ja on tehnyt yhteistyötä useiden nuorten muusikoiden kanssa. Hyvän vastaanoton sai myös hänen duo-levytyksensä pianisti Eero Ojasen kanssa. Pasunisti Jari Olavi Hongiston ja rumpali Olavi Louhivuoren kanssa Teppo Olavi Hauta-aho johtaa Olavi Trioa, jonka vieraana esimerkiksi Kalle Kalima on esiintynyt. Kansainvälisesti Hauta-aho tunnetaan erityisesti yhteistyöstään pianisti Cecil Taylorin kanssa.

Lisätietoja Kalle Kalimasta saa osoitteesta www.kallekalima.com, Mikko Innasesta osoitteesta www.fiaskorecords.com ja Veli Kujalasta osoitteesta www.kujala.info/veli.

Mats Gustafsson – Solo
●  Mats Gustafsson saksofonit

Ruotsalainen saksofonisti Mats Gustafsson (s.1964) on tämän hetken ehkä kansainvälisesti tunnetuin pohjoismaalainen vapaan improvisoinnin edustaja. Sonny Rollinsin häneen tekemän suuren vaikutuksen seurauksena punk-rockiin 1970-luvun loppupuolella mieltynyt Gustafsson käänsi huomionsa jazziin. Yhtenä keskeisenä vaikuttajana hänellä on ollut saksofonisti Peter Brötzmann ja ennen kaikkea tämän Machine Gun -levytys, joka Gustafssonin mukaan auttoi häntä yhdistämään punk-estetiikan ja jazzin vaikutuksen omassa musiikissaan. Gustafsson on vuosien mittaan tehnyt yhteistyötä eurooppalaisen vapaan jazzin merkittävimpiin kuuluvien improvisoijien kuten rumpali Paul Lovensin, basisti Barry Guyn, kitaristi Derek Baileyn ja saksofonisti Evan Parkerin kanssa. Hän on myös toiminut Brötzmannin The Chicago Octet/Tentet -kokoonpanojen jäsenenä, joissa yhdistävät voimansa eurooppalaisen jazzin ja Chicagon nyky-jazzin parhaat voimat. Gustafssonin varhaisimmat kokoonpanot Two Slices of Electric Car (myöhemmin Two Slices of Acoustic Car; duo yhdessä kitaristi Christian Munthen kanssa), Gush (trio yhdessä pianisti Sten Sandellin ja rumpali Raymond Stridin kanssa) sekä AALY Trio ja AALY Quartet (eri aikoina saksofonisti Ken Vandermark, basistit Niklas Billström ja Peter Jansson sekä rumpali Kjell Nordeson) perustettiin kaikki jo 1980-luvulla ja ne loivat perustan Gustafssonin vahvalle kansainväliselle maineelle. Viime vuosina Gustafsson on myös usein esiintynyt yhdessä basisti Ingebrigt Håker Flatenin ja rumpali Paal Nilssen-Loven kanssa The Thing triossa. Gustafsson on mukana ainakin sadalla levyllä, joista ehkä parhaiten tunnettuja ovat Gushin, AALY Trion/Quartetin, The Thingin sekä Peter Brötzmannin eri kokoonpanojen levytykset. Myös soolokonsertit Gustafsson aloitti jo 80-luvulla ja on sen jälkeen julkaissut useita soololevytyksiä. Yksin esiintyessään Mats Gustafsson voi parhaiten omistautua juuri sille, mikä hänen musiikissaan on keskeistä: vapaalle improvisaatiolle.

Wadada Leo Smith & Mbira
●  Wadada Leo Smith trumpetti
●  Min Xiao-Fen kiinalainen pipa
●  Pheeroan akLaff rummut

Myös Wadada Leo Smith & Mbira esiintyy TUMfest07:n yhteydessä ensimmäistä kertaa yhdessä, vaikka kaikki kokoonpanon jäsenet ovat jo aiemmin tehneet keskenään yhteistyötä. Yhtye koottiin TUMfest07:n aloitteesta ja se tulee esittämään Wadada Leo Smithin uusia sävellyksiä. Mbira trion nimi viittaa zimbabwelaiseen pyhään instrumenttiin mbira dva vadzimuun ja shona-heimon esi-isiä kunnioittavaan musiikilliseen ja filosofiseen traditioon ja rituaaleihin.

Missisipin bluesmaisemassa syntyneelle, trumpettia ja flyygelitorvea soittavalle Wadada Leo Smithille (s. 1941) delta-bluesista tuli hänen ensimmäinen musiikillinen äidinkielensä. Siitä ja perinteisestä amerikkalaisesta torvisoittokuntamusiikista Smith on edennyt omaan, maailman musiikeista vaikutteita saaneeseen ajatteluunsa, jonka teoriaa hän kutsuu nimellä Ankhrasmation. Soitettuaan viiden vuoden ajan eri armeijaorkestereissa, Smith muutti vuonna 1967 Chicagoon työskennelläkseen saksofonisti Anthony Braxtonin ja muiden Association for the Advancement of Creative Musicians (AACM) -järjestön jäsenten kanssa. Afrikkalaisia juuria ja avantgardea 60-luvun chicagolaisessa luovassa muusikkokollektiivissa yhdistäneen AACM:n pioneerityössä muita Smithin soittokumppaneita olivat mm. saksofonisti Joseph Jarman ja Roscoe Mitchell, viulisti Leroy Jenkins, trumpetisti Lester Bowie, pasunisti George Lewis, pianisti Muhal Richard Abrams sekä perkussionisti Famoudou Don Moye. 60-luvun lopussa Smith muutti Braxtonin ja muiden keskeisten AACM:n jäsenten kanssa vuodeksi Pariisiin, jossa hän osallistui esimerkiksi Braxtonin varhaisiin levytyksiin BYG-levymerkille. Ehkä legendaarisin tämän ajan kokoonpanoista oli Creative Construction Company, jonka muina jäseninä olivat Anthony Braxton, Leroy Jenkins, Muhal Richard Abrams, Richard Davis ja Steve McCall. Yhteistyö Braxtonin kanssa on jatkunut vuosien mittaan ja äskettäin Smith ja Braxton julkaisivat esimerkiksi yhteisen duo-levyn. Pariisin vuoden jälkeen Smith asettui New Haveniin, Connecticutiin, jossa hänen varhaisissa kokoonpanoissaan soittivat esimerkiksi pianisti Anthony Davis, vibrafonisti Bobby Naughton, saksofonisti Dwight Andrews ja basisti Les Brown. Connecticutissa hänen oppilainaan olivat myös esimerkiksi TUMfest07:ssä esiintyvät rumpali Pheeroan akLaff ja basisti Joe Fonda, jotka sittemmin soittivat myös hänen eri yhtyeissään. Muita Smithin yhteistyökumppaneita ovat olleet mm. saksofonisti Marion Brown, Oliver Lake ja David Murray, kitaristi Derek Bailey, pianisti Cecil Taylor ja Carla Bley, basisti Peter Kowald sekä rumpali Ed Blackwell, Han Bennink ja Andrew Cyrille. Smith julkaisi neljä ensimmäistä levytystään omalla Kabell-levymerkillään 70-luvulla. Tämän jälkeen hänen levyjään on ilmestynyt esimerkiksi ECM, Nessa, Sackville, Black Saint ja Tzadik -levymerkeillä. Smithin viime aikaisista kokoonpanoista on erityisesti kiitetty Golden Quartetia (yhdessä pianisti Anthony Davisin, basisti Malachi Favors Magoustousin ja rumpali Jack DeJohnetten kanssa) sekä hänen yhdessä kitaristi Henry Kaiserin kanssa perustamaansa Yo Miles! -yhtyettä, joka on omistettu Miles Davisin sähköisen kauden tuotannolle. Smith on myös tullut enenevässä määrin tunnetuksi sävellystyöstään. Hänen musiikkiaan ovat levyttäneet mm. AACM Orchestra, Kronos Quartet, Da Capo Chamber Players, New Century Players, San Francisco Contemporary Music Players, S.E.M. Ensemble ja California E.A.R. Unit. Hänen pianosävellyksiään ovat esittäneet mm. Ursula Oppens, Marilyn Crispell, David Rosembloom ja Vickie Ray. Smith on myös panostanut merkittävästi opetustyöhön ja hänet tunnetaan erityisesti ansioistaan improvisaatio- ja sävellysopettajana. Viime vuodet hän on opettanut California Institute of the Artsissa.

Min Xiao-Fen soittaa luutunsukuista kiinalaista pipa-instrumenttia, jonka taidon hän oppi soittimen mestarina tunnetulta isältään. Min aloitti uransa Nanjing National Music Orchestran pipa-solistina vuosina 1980-1992. Siirryttyään Yhdysvaltoihin, Min on levyttänyt perinteistä kiinalaista musiikkia useiden maailman johtavien sinfoniaorkestereiden ja muiden kokoonpanojen kanssa ja esiintynyt lukuisilla kansainvälisillä festivaaleilla. Viime vuosina hän on yhä lisääntyvässä määrin tullut tunnetuksi myös työstään vapaasti improvisoidun musiikin parissa levyttäen esimerkiksi kitaristi Derek Baileyn, saksofonisti John Zornin, pianisti Randy Westonin ja monien muiden nykymusiikin keskeisten nimien kanssa. Klassisesta taustastaan huolimatta Min onkin vakiinnuttanut asemansa New Yorkin improvisoitua musiikkia esittävien muusikoiden parissa.

Pheeroan akLaff (s. 1955) teki yhteistyötä Smithin kanssa jo 70-luvulla tämän New Delta Akhri
-yhtyeessä. AkLaff tunnetaan monipuolisena rumpalina vaikka hänet yleensä yhdistetäänkin vapaasti improvisoituun jazziin tai jazzin avantgardeen. Uransa alkupuolella akLaff soitti Smithin lisäksi esimerkiksi vibrafonisti Jay Hoggardin kokoonpanoissa, mutta erityisesti hänet tunnetaan pitkäaikaisesta yhteistyöstään saksofonisti Oliver Laken kanssa. akLaff on myös ollut esimerkiksi saksofonisti Henry Threadgillin, Anthony Braxtonin ja George Adamsin, klarinetisti Don Byronin, trumpetisti Baikida Carrollin, huilisti James Newtonin, kitaristi Sonny Sharrockin ja pianisti Cecil Taylorin, Myra Melfordin, Anthony Davisin ja Yosuke Yamashitan eri kokoonpanojen jäsen. Kaikkien edellä mainittujen kanssa tekemiensä levytysten lisäksi akLaff on myös julkaissut useita levytyksiä omissa nimissään.

Lisätietoja Wadada Leo Smithistä löytyy osoitteesta music.calarts.edu/~wls/, Min Xiao-Fenistä osoitteesta www.bluepipa.org ja Pheeroan akLaffista osoitteesta www.aklaff.com.

Lauantai, 27.1.2007 klo 19:00 – Savoy-teatteri


Ilmiliekki Quartet
●  Verneri Pohjola trumpetti
●  Tuomo Prättälä piano
●  Antti Lötjönen basso
●  Olavi Louhivuori rummut

Vuonna 2002 perustettu Ilmiliekki Quartet saavutti nopeasti asemansa yhtenä Suomen suosituimmista ja samalla myös arvostetuimmista jazz-kokoonpanoista. Yhtyeen ensimmäinen levy March of the Alpha Males sai vuoden 2003 Teosto-palkinnon ja vuonna 2004 yhtye nimettiin Finland Festivalsin nuoreksi taiteilijaksi ja Verneri Pohjola Pori jazz -festivaalin vuoden muusikoksi. Myös yhtyeen juuri ilmestynyt toinen levy Take It with Me on saanut hyvän vastaanoton. Oman tuotantonsa lisäksi Ilmiliekki Quartet on tehnyt yhteistyötä muun muassa laulaja Emma Salokosken ja Meta4-jousikvartetin kanssa. Lisäksi yhtyeen kaikki jäsenet ovat mukana lukemattomissa muissa kokoonpanoissa ja ovat esiintyneet sekä Ilmiliekki Quartetin kanssa että muissa yhteyksissä lukuisilla Euroopan jazz-festivaaleilla. Viime syksynä Ilmiliekki Quartet esiintyi sekä London Jazz Festivalsin yhteydessä että osana Northern Lights -konserttisarjaa Jazz at Lincoln Center -kulttuurikeskuksessa New Yorkissa.

Musiikissaan Ilmiliekki Quartet yhdistää vapaasti valikoiden eri musiikkilajien vaikutteita käyttäen vapaata improvisaatiota yhteisenä kielenään. Ohjelmistoon kuuluu sekä yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä että lainakappaleita erityisesti rockin mutta myös modernin jazzin alueelta. Nyt musiikista myös kuultavat 1900-luvun alun ranskalaista impressionismia - Debussyn pianismia ja Ravelin orkesterimusiikkia - innoittaneet keskiaikaiset ja espanjalaiset vaikutteet. Yhtyeen kypsymisen myötä musiikkiin on tullut vahva läsnäolo ja rohkea vapaus.

Verneri Pohjola (s. 1977) on Ilmiliekki Quartetin lisäksi lukuisien muiden kokoonpanojen jäsen, mukaan lukien Quintessence, Q-Continuum sekä esimerkiksi pianisti Aki Rissasen, Giovanni Guidin ja Seppo Kantosen sekä basisti Pekka Pohjolan ja Ulf Krokforsin johtamat kokoonpanot. Äskettäin Pohjola on esiintynyt myös esimeriksi UMOn ja Orkestrovan solistina ja ollut mukana Anthony Braxtonin, basisti Anders Jorminin ja pianisti Alexi Tuomarilan kokoonpanoissa. Trumpetin ohella Pohjola soittaa rumpuja post-rockyhtye Silviossa.

Tuomo Prättälä (s. 1979) on monipuolinen muusikko, joka jazzin ohella soittaa myös muuta populaarimusiikkia. Ilmiliekki Quartetin lisäksi Prättälä on jäsenenä useissa muissa kokoonpanoissa, mukaan lukien Quintessence, Q-Continuum, MP4 ja Huba. Prättälä tunnetaan myös lahjakkaana laulajana, jonka ensimmäinen soololevy ilmestyy vuoden 2007 alkupuolella.

Antti Lötjönen (s. 1980) on yksi tämän hetken suosituimmista kotimaisista basisteista ja esiintyy hyvinkin erityyppisissä kokoonpanoissa. Ilmiliekki Quartetin ohella näihin kuuluvat Five Corners Quintet, Jukka Eskola Quintet, SUN (yhdessä trumpetisti Kalevi Louhivuoren ja Olavi Louhivuoren kanssa) ja pianisti Alexi Tuomarilan suomalais-belgialainen kvartetti. Lötjönen on pitkään esiintynyt myös Värttinän basistina.

Olavi Louhivuori (s. 1981) on nopeasti noussut suomalaisten rumpalien eturiviin. Hän johtaa omaa Oddarang -yhtyettään, jonka poikkeuksellisen soitinvalikoimaan kuuluvat sello, pasuuna, kitara, basso ja rummut. Hän kuuluu myös pianisti Joona Toivasen ja Alexi Tuomarilan yhtyeisiin sekä SUN trioon ja Olavi Trioon. Hän on myös esiintynyt esimerkiksi UMOn ja monien kansainvälisesti tunnettujen jazzmuusikoiden kanssa, mukaan lukien saksofonisti Anthony Braxton, Joe McPee, Jukka Perko ja Sakari Kukko, pianisti Marilyn Crispell ja Samuli Mikkonen sekä basisti Mats Eilertsen.

Lisätietoa Ilmiliekki Quartetista löytyy osoitteesta www.ilmiliekki.net.

FAB Trio
●  Billy Bang viulu
●  Joe Fonda basso
●  Barry Altschul rummut

FAB Trion jäseniä yhdistää paitsi merkittävä ura jazzin ja erityisesti vapaan improvisoinnin parissa myös se, että kaikki kolme ovat kasvaneet Bronxin kaupunginosassa New Yorkissa. Viulisti Billy Bang, basisti Joe Fonda ja rumpali Barry Altschul perustivat FAB Trion vuonna 2003. He ovat yhtyeen puitteissa esiintyneet useilla festivaaleilla ja julkaisseet kaksi erinomaisen vastaanoton saanutta albumia. Yhtyeen esiintymisille on leimallista antautuminen musiikin vietäväksi ja usein heidän konserttinsa muodostavat yhden kokonaisuuden, jossa edetään saumattomasti tunnelmasta ja tilasta toiseen joko vapaasti improvisoiden tai siirtyen sävellyksestä toiseen ilman ennalta sovittua muotoa tai rakennetta. Kaikki kolme muusikkoa ovat mestareita sekä omalla instrumentillaan että ryhmäimprovisaatiossa, jossa kukin kuuntelee toistaan herkällä korvalla.

Billy Bang (s. 1947) on kotoisin syvästä etelästä, vaikka kasvoikin New Yorkissa. Bang sai jo lapsena harlemilaisessa musiikkikoulussa käteensä viulun, mutta soitin sen edustamine kulttuureineen jäi hänelle vieraaksi. Vietnamin sodasta selvittyään hän kuitenkin osti itselleen käytetyn viulun ja päätti ryhtyä muusikoksi. Pitkälti itseoppineena, omaleimaisena soittajana Bang loi John Coltranen ja Eric Dolphyn musiikin ja Ornette Colemanin ja Leroyn Jenkinsin viulismin innoittamana itselleen nopeasti aseman New Yorkin loft jazz -kuvioissa, erityisesti saksofonistit Archie Shepp, Frank Lowe ja Sam Rivers mentoreinaan. Tällöin sai alkunsa myös basisti John Lindbergin ja kitaristi James Emeryn kanssa perustettu The String Trio of New York, jossa Bang soitti lähes vuosikymmenen ajan. 80-luvun puolivälissä Bang vaikutti Sun Ran orkesterissa. Tältä ajalta on peräisin kiintoisa viite jazzviulun historiaan Sun Ran kanssa vuonna 1992 tehdyn Stuff Smith -tribuutin muodossa. Kolmen vuosikymmenen aikana Bang on ollut hämmästyttävän laaja-alainen musiikissaan johtaen omia kokoonpanojaan ja esiintyen muiden projekteissa tai yksin sooloviulistina. Bang on julkaissut omissa nimissään noin 30 levytystä mm. hat HUT, Black Saint/Soul Note, Anima, CIMP, No More ja Justin Time levymerkeillä useiden String Trio of New Yorkin levytysten ja muiden projektien lisäksi. Bang on noussut myös suuremman yleisön huomion kohteeksi erityisesti sen jälkeen kun häntä pyydettiin tekemään Vietnamin sotaan liittyvä levytys vuonna 2005. Sodan traumaa aktiivisesti eheyttävä Vietnam: The Aftermath ja sen seuraaja Vietnam: Reflections vietnamilaisine muusikoineen, sävelmineen ja sävelkulkuineen ovat molemmat saaneet hyvän vastaanoton.

Joe Fonda (s. 1954) tunnetaan erityisesti yhteistyöstään Anthony Braxtonin kanssa, jonka eri kokoonpanoissa Fonda soitti vuodesta 1984 vuoteen 1999. Braxtonin lisäksi Joe Fonda on esiintynyt esimerkiksi saksofonisti Archie Sheppin, Marion Brownin, Lou Donaldssonin, Ken McIntyren ja Mark Whitecagen, klarinetisti Perry Robertsonin, trumpetisti Leo Smithin, Bill Dixonin ja Dave Douglasin ja pasunisti Curtis Fullerin eri kokoonpanoissa. Fonda on pitkään ollut kiinteässä yhteistyössä pianisti Michael Jefry Stevensin kanssa ensin Mosaic Sextetin (trumpetisti Dave Douglas, viulisti Marc Feldman, fagotisti Michael Rabinowitz ja rumpali Harvey Sorgen) ja viime vuosina erityisesti Fonda-Stevens Groupin (trumpetisti Herb Robertson ja Harvey Sorgen) puitteissa. Jälkimmäinen on julkaissut jo viisi levytystä ja esiintynyt lukuisilla eurooppalaisilla jazz-festivaaleilla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lisäksi Fonda johtaa useita omia kokoonpanojaan, mukaan lukien The NU Band (saksofonisti Mark Whitecage, trumpetisti Roy Campbell ja rumpali Lou Grassi), Bottoms Out (tuubisti Joe Daley, saksofonistit Claire Daly ja Gebhard Ullmann, Michael Rabinowitz ja rumpali Gerry Hemingway), From the Source (AnthonyBraxton, Herb Robertson ja rumpali Grish Alexiev yhdessä tanssija Brenda Bufalinon ja parantaja Vickie Doddin kanssa) ja Conference Call (Gebhard Ullman, Michael Jefry Stevens ja rumpali George Schuller).

Barry Altschul (s. 1943) on epäilemättä yksi modernin jazzin legendaarisimmista rumpaleista. 70-luvun alkupuolella hän oli Circle-kokoonpanon jäsen yhdessä pianisti Chick Corean, basisti Dave Hollandin ja Anthony Braxtonin kanssa ja jo yksin tämän kokoonpanon jäsenyys olisi varmistanut hänelle paikan modernin jazzin historiassa. Circlen ohella Altschul esiintyi 70- ja 80-luvuilla usein esimerkiksi saksofonisti Sam Riversin, pianisti Paul Bleyn ja Dave Hollandin eri kokoonpanoissa. Hän teki myös sarjan arvostettuja levyjä yhtyeenjohtajana ensin Muse-levymerkille ja sittemmin Soul Note -levymerkille. Oltuaan sivussa musiikista yli kymmenen vuoden ajan, Altschul on viime vuosina tehnyt voimakkaan paluun improvisoidun musiikin eturiviin. FAB Trion ohella hän on levyttänyt useissa eri kokoonpanoissa esimerkiksi CIMP-levymerkillä. Hänen paluutaan onkin tervehditty jazz-lehdistössä yhtenä viime vuosien tärkeimmistä come backeistä.

Lisätietoja FAB Triosta sen jäsenistä löytyy osoitteesta www.joefonda.digitalspace.net/fab.html.

UMO Jazz Orchestra
With
●  Juhani Aaltonen tenorisaksofoni ja huilut
●  Iro Haarla piano ja harppu
●  Raoul Björkenheim kitara
●  Kari Heikkilä kapellimestari

Raoul Björkenheim (s. 1956) tunnetaan erityisesti virtuoosimaisena kitaristina, joka on luonut instrumentillaan aivan oman tyylinsä yhdistäen bluesin, rockin ja vapaan jazzin perinteitä kokonaisuudeksi, jota on kuvattu milloin luonnonvoimaksi milloin taas Jimi Hendrixin ja John Coltranen risteytykseksi. Kansainvälisen uransa Björkenheim aloitti Edvard Vesalan Sound and Fury
-kokoonpanossa. Alunperin Vesalan kanssa perustettu mutta pian Björkenheimin johtamaksi kokoonpanoksi muotoutunut Krakatau on yksi suomalaisen jazzin kansainvälisesti parhaiten menestyneitä kokoonpanoja ja erityisesti sen kaksi levytystä ECM-levymerkille ovat vapaan jazzin keskeisiä teoksia. Viime vuosina Björkenheim on kuitenkin lisääntyvässä määrin keskittynyt sävellystyöhön esiintyen usein itse sävellystensä solistina. Hänen viimeaikainen tuotantonsa on vaihdellut soolokonserteista aina solistin tehtäviin hänen omassa konsertossaan sähkökitaralle, viululle ja sinfonia-orkesterille. Raoul Björkenheimin yhteistyö UMO Jazz Orchestran kanssa alkoi jo noin neljännesvuosisata sitten, kun Björkenheim sävelsi kolmiosaisen Primal Scream -teoksen orkesterille osana UMOn nuorten solistien sarjaa. Tämän jälkeen yhteistyö on jatkunut useiden tilaustöiden ja yhteisesiintymisien muodossa, joista muistetaan esimerkiksi yhdeksänosainen Primal Mind vuodelta 1991.

TUMfest07:n yhteydessä UMO esittää Björkenheimin sävellyksiä, jotka levytettiin samalla kokoonpanolla kesän 2006 aikana. Osa on levytystä varten tehtyjä uusia sävellyksiä ja osa aiemmin UMOn ja Björkenheimin yhdessä esittämiä sävellyksiä. Kuten levyllä, joka julkaistaan TUMfest07:n yhteydessä, myös tässä konsertissa UMOn solisteina toimivat Björkenheimin ohella saksofonisti ja huilisti Juhani Aaltonen sekä pianisti ja harpisti Iro Haarla. Heistä Juhani Aaltonen on yksi UMOn perustajajäsenistä. Hän on aika ajoin jatkanut yhteistyöstä UMOn kanssa myös jäätyään pois orkesterista vuonna 1986. Haarla teki yhteistyötä UMOn kanssa jo 80- ja 90-luvuilla Edvard Vesalan eri projektien yhteydessä. Viime vuosina Haarla on myös säveltänyt UMOlle useita tilausteoksia alkaen sävellyksestä vuoden 2002 EBU radiokonserttia varten. UMO esitti Haarlan sävellyksiä myös Tampere Jazz Happeningin yhteydessä vuonna 2006 ja yhteistyö jatkuu jo keväällä 2007 Helsingissä UMOn konsertin puitteissa.

UMO Jazz Orchestra perustettiin vuonna 1975 kun jo aiemmin perustettu The Finnish Jazz Music Workshop muutti nimensä Uuden Musiikin Orkesteriksi. Vuonna 1984 UMOsta tuli täysipäiväinen ammattilaisorkesteri. Tämän jälkeen UMO on vakiinnuttanut asemansa yhtenä maailman johtavista big bandeista. UMO on tukenut suomalaisen jazzin kehitystä sekä tuomalla vieraakseen ulkomaalaisia solisteja ja säveltäjiä että tilaamalla suomalaisilta jazz-säveltäjiltä uusia sävellyksiä. Näin UMOlle on syntynyt noin 1200 sävellyksen peruskirjasto, joka lienee ainutlaatuinen maailmassa. UMOn tuotantoa on tallennettu yli 20 äänilevylle ja Suomessa se on tullut erityisen tunnetuksi lukemattomista radioiduista konserteistaan.

Lisätietoja Raoul Björkenheimista löytyy osoitteesta www.raoulbjorkenheim.com ja UMOsta osoitteesta www.umo.fi.

Sunnuntai, 28.1.2007 klo 20.00 – Temppeliaukion kirkko


Billy Bang – Solo
●  Billy Bang viulu

Vaikka Billy Bang on tullut erityisesti tunnetuksi jäsenyydestään erilaisissa pienkokoonpanoissa ja kollektiivisissa projekteissa, jotka ovat vaihdelleet lukuisista duoista ja String Trio Of New Yorkista hänen nykyiseen kvintettiinsä, Bang on lähes uransa alusta lähtien esiintynyt myös sooloviulistina. Yksi hänen ensimmäisistä kansainvälistä huomiota saaneista levytyksistään (Distinction Without A Difference  vuodelta 1979) oli kuuden sooloimprovisaation muodostama kokonaisuus. Samoin vuoden 1997 Commandment (For the Sculpture of Alain Kirili) on levytys Billy Bangin sooloviuluimprovisaatioista kuvanveistäjä Kirilin ateljeessa New Yorkissa. TUMfest07 tarjonnee suomalaiselle yleisölle ensimmäisen tilaisuuden kuulla Billy Bangin sooloviuluimprovisaatioita.

Juhani Aaltonen Double-Trio: Spirit Music
●  Juhani Aaltonen tenorisaksofoni ja huilut
●  Ulf Krokfors basso
●  Tom Nekljudow rummut
With
●  Billy Bang viulu
●  Joe Fonda basso
●  Barry Altschul rummut

TUMfest07:n päättää Juhani Aaltonen Trion ja FAB Trion muodostaman tuplatrion esitys. Sekä Juhani Aaltosen että Billy Bangin musiikki on aina ilmentänyt voimakkaasti heidän hengellistä vakaumustaan ja taustaansa. Billy Bangin musiikki on heijastanut hänen etelän kirkkojen musiikkiin ulottuvia juuriaan kun taas Juhani Aaltonen on erityisesti 1980-luvun loppupuolen jälkeen ilmentänyt hengellistä vakaumustaan esiintymällä usein kirkoissa ja levyttämällä hengellistä musiikkia. Molempien kohdalla musiikin kieli on kuitenkin ollut vapaa improvisaatio. ”Spirit Music” -ohjelmaan on koottu hengellisesti sävyttyneitä modernin jazzin klassikoita, jotka tunnetaan Albert Aylerin, John Coltranen, Pharoah Sandersin ja Art Ensemble of Chicagon tuotannosta. Erityisesti 60-luvulla näiden ja muidenkin modernin jazzin johtavien nimien musiikkia sävytti usein vahva hengellinen sävy vaikkakaan ei välttämättä mihinkään kirkkokuntaan suoranaisesti liittynyt tunnustuksellisuus. Parhaimmillaan juuri vapaa jazz voi uskottavasti ilmaista ja kommunikoida esittäjänsä vakaumuksen. Niinpä esimerkiksi Juhani Aaltonen on usein viitannut oman saksofonin soittoonsa ”saarnaamisena”, joka välittää kuulijalle musiikin takana olevan tunnelatauksen ja avaa myös kuulijan vastaanottamaan sen. TUMfest07:n päättävän konsertin tarkoituksena on jatkaa ja ulottaa nykypäivään tämä 60-luvun perinne.

Juhani Aaltosen (s. 1935) ura ammattimuusikkona alkoi jo vuonna 1961. Hänen pitkälle uralleen suomalaisen jazzin eturivissä on ollut ominaista korkea taiteellinen taso hyvinkin erilaisissa yhteyksissä vaihdellen tanssimusiikista aina vapaasti improvisoituun jazziin ja progressiivisesta rockista hengelliseen musiikkiin. Aaltosen tärkeimmät yhteistyökumppanit hänen pitkän uransa aikana ovat olleet säveltäjä, pianisti Heikki Sarmanto ja säveltäjä, perkussionisti Edward Vesala sekä usein hänen kanssaan yhteistyötä tehnyt säveltäjä, trumpetisti Henrik Otto Donner.

Vuodesta 2002 alkaen Aaltonen on johtanut omaa trioaan basisti Ulf Krokforsin ja rumpali Tom Nekljudowin kanssa. Trio on saavuttanut vahvan aseman sekä Suomessa että kansainvälisesti ja sen ensimmäinen levytys Mother Tongue palkittiin Emma-patsaalla vuoden 2004 parhaana kotimaisena jazzlevynä. Juhani Aaltonen Trion uusin levy, Illusion of a Ballad, julkaistiin vuonna 2006.

Ulf Krokfors (s. 1966) tuli suuren yleisön tietoisuuteen Edward Vesalan Sound and Furyn (1988-1990) ja Raoul Björkenheimin Krakataun (1982-1999) jäsenenä. Näiden kokoonpanojen ohella Krokfors on soittanut lukuisissa muissa yhtyeissä ja hänen tärkeimpiä yhteistyökumppaneitaan ovat olleet esimerkiksi saksofonisti Rasmus Korsström ja Sakari Kukko sekä pianisti Samuli Mikkonen ja Jarmo Savolainen. Viime vuosina Krokfors on tehnyt erityisen lähetistä yhteistyötä Iro Haarlan kanssa, levyttäen hänen kanssaan esimerkiksi duo-albumin Heart of a Bird. Heidän yhdessä johtamansa Loco Motife -kokoonpanon ensimmäisen levyn Penguin Beguine sai Emma-palkinnon vuoden 2005 parhaana jazzlevynä.

Tom Nekljudow (s. 1960) on laaja-alainen rumpali joka on soittanut kaikkea perinteisestä jazzista ja swingistä aina latinalaiseen jazziin ja fuusioon. Hänen ominta aluettaan on kuitenkin vapaasti improvisoitu musiikki, jota hän opiskeli esimerkiksi Edward Vesalan kanssa. Nekljudow on ollut jäsenenä myös Sakari Kukon Piirpauke-yhtyeessä sekä Roommushklahn-kokoonpanossa yhdessä Björkenheimin, saksofonisti Jone Takamäen, Jarmo Savolaisen ja basisti Antti Hytin kanssa. Nekljudow on tehnyt yhteistyötä Takamäen ja Hytin kanssa myös Suhkan Uhka ja Otná Eahket -kokoonpanoissa.